Yleistä tietoa rodusta

Alkuperä

Espanjanvesikoiraa muistuttavia koiria on ollut Pyreneitten niemimaalla jo kauan, mutta koirien alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Eri teorioiden mukaan espanjanvesikoira on kesyyntynyt Pohjanmeren rannikolla eläneestä villikoirasta, polveutunut Itä-Euroopan tasangoille tulleiden paimentolaiskansojen nyöriturkkisista koirista tai sen juuret juontavat Pohjois-Afrikan berberien kiharakarvaisiin metsästyskoiriin. Jotkut uskovat koirien tulleen Espanjan rannikolle vasta 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa, jolloin merinolampaita kuljetettiin turkkilaisilla laivoilla mm. Australiaan.

Tehtävät

Espanjanvesikoiran alkuperäisinä tehtävinä on pidetty paimentamista ja laivakoirana toimimista. Köyhällä maaseudulla espanjanvesikoira on toiminut paimenena, pihavahtina, noutavana metsästyskoirana maalla ja vedessä, tavaroiden ja viestien viejänä sekä verrattomana seuralaisena.

Rodun kehitys

Vaikka espanjanvesikoiria oli ollut Espanjassa vuosisatoja, niin kiinnostus rodun pelastamiseksi ja virallistamiseksi virisi vasta 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 1980 perustettiin rotuyhdistys, Acociación Española del Perro de Aguas Español, ja rodun ensiesiintyminen tapahtui Malagan koiranäyttelyssä toukokuussa 1981. Keväällä 1985 Madridissa järjestetetyssä kv. näyttelyssä rotu oli ensimmäistä kertaa virallisesti esillä ja FCI hyväksyi rodun myöhemmin samana vuonna. Espanjanvesikoiria on edelleen mahdollisuus ottaa rotuun vuosittain Espanjassa järjestettävän erikoisnäyttelyn, Monográfican, yhteydessä. Rotuunoton ehtona on kahden erikoistuomarin puolto.

FCI:n kokouksessa Meksikossa v. 1999 esp.vesikoirille myönnettiin oikeus vastaanottaa cacib.

 

Rotukuvaus

Espanjanvesikoira kuuluu FCI:n roturyhmään 8: noutajat, ylösajavat ja vesikoirat.

Rotumääritelmän mukaan espanjanvesikoira on keskikokoinen (uros 44-50 cm/18-22 kg ja narttu 40-46cm/14-18 kg) paimenkoira ja noutaja sekä kalastajan apuri. Koiran lämmön ja kylmyyden sietokykyä, muistia, aisteja sekä sopeutumiskykyä että psyykkistä tasapainoa kuvataan erinomaisiksi.

Luonne määritellään uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, uutteraksi, rohkeaksi ja erittäin oppivaiseksi. Piha- ja laivavahdin ominaisuudet ovat edelleen tallella: tarvittaessa koira hälyttää haukkumalla isäntäväen paikalle. Arkuus, aggressiivisuus ja kohtuuttoman suuri puolustushalu eivät kuulu rodun toivottuihin piirteisiin.

Rotumääritelmä syyskuulta 1999 rajaa turkin (näyttely-)pituudeksi 3-12 cm, suoraksi vedettynä 15 cm. Turkin on lyhyenä muodostettava villavaa kiharaa ja pitkänä nyöriä. Yleensä turkki leikataan tai keritään 1-2 kertaa vuodessa. Hyväksyttävät värit ovat yksivärinen valkoinen, ruskea ja musta kaikissa sävyissään sekä kaksivärinen valkoisen kanssa. Pigmentti ja silmien väri on suhteessa turkin väriin.

 

Nykypäivän perro

Nykyään lähes kaikki espanjanvesikoirat ovat seura- ja harrastuskoiria. Espanjassakin enää pieni osa koirista toimii perinteisissä työtehtävissä. Rodun monipuolisuus on kuitenkin taannut niille uuden tulevaisuuden. Espanjassa koiria on menestyksellisesti koulutettu huume-, pommi- ja pelastuskoiriksi. Suomessa koirat viihtyvät niin agilitykentällä, jälkimetsässä ja näyttelykehässä kuin leikkikaverina lastenhuoneessa tai reippaana lenkkikaverina. Rodun alkuperäisistä käyttöominaisuuksista johtuen espanjanvesikoira saattaa olla paljon toimintaa vaativa, herkkä haukkumaan (vahtikoira), voimakkaasti metsästys- (noutava metsästyskoira) tai paimennusviettinen (paimenkoira).

 

Rodun terveydentila

Espanjanvesikoiraa on pidetty suhteellisen terveenä rotuna, mutta populaation kasvaessa on espanjanvesikoirissa todettu erilaisia sairauksia siinä missä muissakin rotukoirissa. Espanjanvesikoirilla esiintyy mm. lonkkaniveldysplasiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa, allergioita, kivespuutosta ja etenevää verkkokalvon rappeutumaa (prcd-PRA). Lisäksi joitakin tapauksia on raportoitu mm. dilluutiota, epilepsiaa, erilaisia synnynnäisiä kehityshäiriöitä, silmäsairauksia mm. perinnöllistä kaihia sekä ihosairauksista follikulaarista dysplasiaa (FD) ja sebaceous adenitista (SA).

 

Espanjanvesikoiran turkki ja sen perushoito

Espanjanvesikoiran turkki poikkeaa monellakin tapaa useimpien rotujen turkeista. Karvaa ei irtoa vaan ajellaan tai leikataan saksilla 1-3 kertaa vuodessa. Rotumääritelmän mukaan näyttelyissä turkin pituus tulee olla 3-15 cm. Karva on lyhyenä kiharaa kuten lampaalla ja muodostaa pitkänä nyörejä. Nyörit muodostavat ilmavan karvapeitteen, joka suojaa koiraa talvella kylmältä ja sateelta. Kesäkuumalla ilmava turkki turkki eristää myös hieman lämpöä. Turkin tärkein ominaisuus tulee ilmi koiran noustessa ylös vedestä; ravistus irrottaa vettä tehokkaasti turkista. Tehokas vedenpoisto pitää ihon pinnan kuivana ja estää sitä kautta lämmönhukkaa kylmissä olosuhteissa.

Espanjanvesikoiran pennulla turkki on pehmeää pentukarvaa, joka ei useimmiten vielä muodosta rodunomaista nyöriä. Pentukarva ajetaan pois yleensä 3-5 kk iässä. Uusi karva alkaa kasvaessaan kihartua ja 3-5 cm pituisena alkaa muodostua kiharamaisia nyörejä. Iän myötä turkin laatu paranee. 2-3 vuoden iässä turkki on valmis. Pentumainen pehmeys on kadonnut, ja karva tuntuu kovemmalta ja karheammalta. Myös nyörit muodostuvat tiukemmiksi ja selvemmiksi. Yksilöiden välillä on turkinlaadussa on eroja. Joillakin nyörit ovat pienempiä ja toisilla suurempia aaltomaisia naruja. Joillekin naruja ei muodostu lainkaan ja turkki on pehmeähkö. Tälläinen turkki huopaantuu ja takkuuntuu pitempänä helposti. Silloin turkki onkin suositeltavaa pitää melko lyhyenä. Karvan väri vaikuttaa myös turkin laatuun.

Perushoito on helppoa. Turkkia ei kammata eikä harjata. Lyhyt karva pysyy hyvin puhtaana metsälenkilläkin, pitkään karvaan takertuu joskus tikkuja tms., jotka poistetaan sormin. Tarvittaessa koira pestään shampoolla. Pelkällä vedellä voi halutessaan suihkuttaa vaikka päivittäin, espanjanvesikoiran turkki vain paranee kastuessaan! Kuivaukseen riittää pyyhe. Espanjanvesikoirilla karvankasvu korvakäytävässä on melko runsasta. Korvat tarkastetaan ajoittain ja liika karva nypitään korvakäytävistä sormin pois. Kuten kaikilla pitkäkarvaisilla koirilla korvien taakse ja kainaloihin/nivusiin voi muodostua takkuja. Takut voidaan ajella pois tai selvittää sormin auki.

Kokonaisuutena espanjanvesikoiran omistaja pääsee turkinhoidossa vähällä. Pitkä turkki vaatii luonnollisesti hieman enemmän hoitoa, tarvittaessa naruja irrotellaan toisistaan sormin. Turkista ei käytännössä irtoa juurikaan karvaa, pitkästä turkista voi esim. koirien keskinäisissä leikeissä irrota tuppoja.

Karvanajelu suoritetaan 1-3 kertaa vuodessa. Yksilöiden välillä on eroja karvankasvunopeudessa. Keskimäärin karva kasvaa 1-2 cm kuukaudessa. Koska kosmeettinen trimmaus on kielletty, on parturointi yksinkertaista. Turkki ajetaan kauttaaltaan tasamittaan lyhyeksi. Saksilla leikkaaminen on työläämpää ja samalla on varottava leikkaamasta ihoon haavaa. Koiratrimmaajille espanjanvesikoiran turkki on helppo ja nopea leikattava.

Espanjanvesikoiran iho ja turkki on moneen muuhun rotuun verrattuna puhdas ja siisti. Ihosta irtoaa vähänlaisesti hilsettä, eivätkä turkki ja iho ole rasvaisia. Silitettäessä turkki tuntuu kuivahkolta. Turkki ei haise eltaantuneelle rasvalle. Normaalisti puhtaana pidetty turkki ei haise. Pitkässä turkissa saattaa kosteaan vuodenaikaan ulkoilun jälkeen tuntua kostean villan tuoksu.

Koirarotuja joista ei lähde karvaa mainostetaan joskus virheellisesti sopivan allergiselle. Allergiaa aiheuttaa koiran ihosta irtoava hilse ei karva. Allergeenejä on myös esim syljessä. Säännöllinen viikottainen eläimen pesu vähentää irtoavan hilseen määrää. Lievästi oireilevan ihmisen kohdalla saattavat sen takia allergiaoireet kadota / lieventyä. Mutta jatkuva altistus saattaa pahentaa allergiaa. Eläinallergia on vakava asia ja erittäin ikävä syy luopua koirasta.

Teksti on lainattu Vesikoirat ry:n internetsivuilta.