Rinnan kanssa ultrakontrollissa
Päätin edellisen ultran jälkeen, että käymme nyt viikoittain ultrassa seuraamassa sikiöiden tilannetta ja samalla varmistamassa, ettei kohtu ole tulehtumassa.
Tämän päivän ultrassa (40 vrk) meitä olikin 4-5 hlöä ultraruudun ympärillä ihmettelemässä. Eläinlääkäri löysi enää yhden elävän sikiön, edelleen pienikokoinen tiineyden pituuteen nähden. Eläinlääkäri halusi katsoa vielä röntgenellä, näkyisikö sielä rangan alkua, mutta ei näkynyt mitään. Rinnalla oli edellisyönä masu ollut löysällä ja ravattiin pihalla harvase tunti.
Kysyin kyseiseltä eläinlääkäriltä, mitä syytä hän epäili päällimmäiseksi näille tapahtumille. Hänen mielestään syynä olisi yhdistelmä, joka ei vain toimi. Kehoitti astuttamaan Rinnan vuoden päästä uudestaan aivan eri linjaisella uroksella, jos haluaa vielä yrittää. Ensi syksyn välijuoksusta otettaisiin varmuuden vuoksi bakteeriviljely, jolla poissuljettaisiin mahdolliset tulehdukset/bakteerit, vaikka ell. kovasti epäili ettei kyse olisi bakteereista.
Rinnalla on ollut koko elämän ajan todella säännölliset juoksut, ei valeraskauksia tai muita hormonaalisia poikkeumia, tarjoaa astutuksessa itseään todella aktiivisesti ja ainokaista pentuakaan viime keväänä ei olisi voinut paremmin hoitaa.
Tämän tiineysprosessin myötä jää nähtäväksi, miten toimin Rinnan kanssa. Täysin haavetta jälkeläisistä ei ole vielä haudattu, toivoa on. Jos ensi vuonna päädyn astuttamaan Rinnan toisella uroksella vielä kerran ja edelleen on sama ongelma edessä, jotain vikaa silloin rakkaassa karvakuonossani on. Silloin sterilisaatio on viimeistään vaihtoehto.
Tällä hetkellä toivon eniten, että Rinnalle ei tule tämän hetkisestä tiineydestä mitään komplikaatioita. Pääasia, että pusukoneella on kaikki hyvin. Ei voi kuin toivoa parasta.