Ja taas eläinkääkärissä...
Tänään oli tarkoitus käydä katsomassa, löytyykö vielä Rinnan masusta elämää vai onko se tyhjä.
Rinnalla ei näkynyt enää yhtään pentua kohdussa - ei siis elämää. Toisessa kohdunsarvessa oli pieni muutos mahdollisesti imeytyvästä sikiöstä. Otettiin vielä röntgenet ja ei näkynyt sielläkään mitään. Molemmat sikiöt olivat abortoituneet.
Nyt meillä siis seuraillaan Rinnan vointia ja yritetään normalisoitua. Ensi syksyn juoksusta otetaan Rinnalle testejä ja yritetään vielä selvittää, olisiko joku syy näille takana. Mikäli vielä päätän astuttaa Rinnan eri uroksella uudestaan, tulee se tapahtumaan vuoden päästä keväällä. Pääasia, että Rinnalla on tällä hetkellä kaikki hyvin.
Vastoinkäymiset vahvistaa, kai se niin on... Tunne on se, että antaa tulla mitä vaan, kyllä sen kuitenkin kestää.
Tämän hetkinen tunnetila on kieltämättä äärimmäisen pettynyt, olin niin toivonut hartaasti, että Rinna & Naga yhdistelmä tuottaisi touhottavia taskuraketteja, joilta ei rakkautta elämästä puuttuisi. Toisin luonto valitsi. Miksi? Sitä ei välttämättä koskaan tulla tietämään.
"Elämä jatkuu, vaikka haaveet hajoaa..."
Taidan ruveta selaamaan näyttelykalenteria Vimmalle, jospa pyörähdettäisiin kesällä vaikka parissa näytelmässä.